Hei.

Täällä ollaan taas. Aika rientää.
Minä ja Nalle käytiin silmätarkastuksessa Petvetissä. Nallella on ehkä silmäsairaus, ja jos on, niin Nallelle laitetaan silmätippoja joka päivä! Minun silmissä ei varmasti ole mitään. Mennään silti takaisin lääkäriin maanantaina. Silloin yksi toinen lääkäri tutkii meitä.
Ollaan tehty aika paljon hauskoja juttuja nyt kun Mattella on ollut vähemmän töitä. Käytiin Ruissalossa lenkillä tiibetinmastiffien kanssa. Eetu-tipsukin oli mukana. Ollaan myös tehty kaupunkilenkkejä, esimerkiksi eilen. Matte sai taas ihme päähänpistoksen, ja me mentiin vaarallisen ylikulkusillan yli! Se oli hyvin korkea, ja portaat ei loppunut millään. Kun vihdoinkin oltiin ylhäällä, Nalle ei enää suostunut liikkumaan. Matte kysyi jos se on tullut vanhaksi. Matte nosti Nallen syliin, ja mä kävelin itse loppumatkan ja myös alas. Olin hyvin rohkea. Pitihän mun näyttää Nallelle, että en ole nössö. (Ja Matte ei olisi voinut kantaa meitä molempia).
Sen jälkeen oli kiva päästä takaisin turvalliseen autoon. Matkustin taas etupenkillä, tottakai.
Ennen lähtöä meillä oli turkkipäivää. Me inhoamme turkkipäiviä. Silloin meitä harjataan ja kynnet leikataan. Happyn turkki oli ihan täynnä siemeniä, koska se on juossut niin paljon pellolla. Niin minäkin tein ennen vanhaan kun sain olla vapaana. (Matte muuten testasi kerran kesällä jos olisin juossut Happyn kanssa. Hidastelin niin kauan että Matte ei enää voinut saada minua kiinni, ja lähdin sitten eri suuntaan. Juoksin kauas ja hetken päästä huomasin, että Matte ja muut eivät enää olleet mun takana. Juoksin lujaa takaisin, enkä enää nähnyt heitä missään. Hetken verran olin hätääntynt, sitten näin että he olivat menneet piiloon. Kostoksi juoksin edes takaisin lujaa vauhtia polulla. Lopuksi päätin mennä Matten luokse, ja sen koommin en ole vapaana ollut) . No joo, mutta takaisin turkkipäivään...Happy rimpuili ja inisi mutta lopulta se rauhoittui ja Matte sai kaikki siemenet sen turkista. Mä seurasin tarkkana vierestä, ja pyörittelin silmiä kun Happy luovutti. Nalle ja Happy ei oikeesti tajua, että jos tarpeeksi kauan rimpuilee niin lujaa kuin jaksaa, Matten on pakko lopettaa! Minä tiedän sen niin hyvin, koska Matte ei pysty laittamaan mulle silmätippoja. Mä EN anna periksi ikinä ja lopuksi Matte antaa olla, koska se on mahdotonta. Olen hyvin taitava siinä hommassa. Mutta nuo muut antavat aina periksi ennen Mattea....
Nyt täytyy lopettaa, koska lähdemme lenkille Haunisiin Pimun ja Nupun kanssa.
T. NOVA!