Huomenta!

Täällä sattuu ja tapahtuu niin paljon, että meidän tipsujen päät menee ihan sekaisin. Mikko oli selkäleikkauksessa sairaalassa. Nyt se on kotona ja kulkee vaarallisilla kepeillä, vaikka minä KAVERIKOIRANA olenkin tottunut sellaisiin. Me ei saada pomppia Mikon päällä niin kuin ollaan tähän asti tehty, ja siksi me nukumme nykyään olohuoneessa öisin. Ensin minä ja Nalle oltiin Mamman ja Mupan luona hoidossa, mutta koska Nalle oli niin levoton öisin sielläkin, tultiin nopeasti takaisin kotiin. MINÄ olin tosi kiltti tietysti, mutta maanantaina meillä oli Matten kanssa työkeikka, joten minunkin piti tulla kotiin. Oltiin sekä eilen että toissapäivänä töissä ja nyt minä olen KAVERIKOIRA ihan oikeasti ja saan työhuivin. Minä olen nyt ymmärtänyt että meidän asiakkaat haluaa, että menen heidän syleihin istumaan, ja teen sen oikein mielelläni. Matte oli tosi ylpeä minusta, kun ekan kerran päätin mennä yhden asiakkaan syliin ihan itse. Nyt teen niin joka kerta.
Muuten kaikki on aika tavallista täällä kotona. Matte pesi meidät sunnuntaina, se ei ikinä ole kivaa. Adriana tuli taas meille asumaan ja varsinkin Happy on innoissaan.
Adriana menee Happyn sijaan agilityyn illalla. Happy aloitti eilen pentukurssilla vaikka se on jo 9 kk. vanha. Mutta sen ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kun vaan olla pentu. Se oli kuitenkin ollut reipas ja tehnyt niin kuin Matte halusi. Nyt se oppii LAURAN kurssilla erialisia asioita, ja sen jälkeen se saa jatkaa agilityssä. Nalle aloittaa TUIJAN tempputokossa ja rallitokossa lokakuussa. Antaa heidän temppuilla. Minä KAVERIKOIRANA teen todella tärkeätä työtä.


T. NOVA!

Huomenta.

Eilen olin taas Kaverikoira. Minä jaksoin hienosti, oltiin paikalla puoli tuntia. Kaikki halusivat silittää minua, ja olin myös monessa sylissä. Minua kehuttiin koska olen niin rauhallinen ja kaunis. Minulla on myös hyvin isot ja kauniit silmät. (Mihin ei saa laittaa tippoja).


Happy kävi eilen Matten kanssa näyttelyssä ja tuli kotiin 2 ruusukkeen ja yhden pokaliin kanssa. Se oli voittanut ne näyttelyssä. Nyt Happy on oppinut seisomaan niin kuin Matte haluaa. Se on niin tyhmä. Jos se olisi pistänyt tarpeeksi paljon vastaan, sen ei olisi tarvinnut mennä näyttelyihin. Ja ihan niin kuin  arvasin, se oli tykännyt tosi paljon agilitystä. Mä en ymmärrä noita soopeleita....


T. NOVA!

Hei kaikki.

Minun on ihan pakko kirjoittaa taas, koska ollaan tehty paljon asioita. Käytiin eilen Kaverikoirien kanssa lenkillä. Mukana oli uusia koiria. Minä nipistin 2 niistä kuonoon. Matte sanoi sen jälkeen, että minun lähelle ei kannata tulla. Se on totta! Oltiin myös Kupittaan puistossa lenkillä yksi päivä ja käyttäydyin siellä mallikkaasti.
Ennen Kupittaa mentiin eläinlääkärille. Tuomas-lääkäri sanoi, että minun silmät ovat ihan kunnossa. Siellä istuin nätisti ja annoin Tuomas-lääkärin tutkia silmiäni. Matte kertoi kyllä että en suostu silmätippojen laittoon. Elina-lääkäri sanoi että 2 kertaa viikossa riittää. Minun mielestä 2 kertaa vuodessa kuulostaa paremmalta.

Tänään Nalle ja Happy aloittavat agilityssä. Minun ei onneksi tarvitse mennä mukaan sinne. Oltiin kerran agikurssilla, koska Matte luuli että se olisi minusta hauskaa. Minustako?? Hauskaa? Pikkuisen Novan mielestä olisi muka hauskaa agilityssä? Matte on joskus niin tyhmä! Agilityssä on hirveitä, pelottavia esteitä. Kerran jalkani lipsui vaarallisella puomilla, ja sen jälkeen en halunut enää ikinä mennä sinne. Kostin Mattelle ja juoksin putkeen piloon. En suostunut tulemaan sieltä. Matte yritti huijata minua lähtemällä ulos hallista. Tiesin että se ei jätä minua sinne. Tulin pois vasta pitkän tovin jälkeen. Sen jälkeen minun ei tarvinnut enää mennä agilityyn. Mutta Nalle ja Happy ovat niin hassuja, että tykkäävät esteistä. Tai ainakin Nalle. Happy menee vasta kokeilemaan.

Heavykin on aloittanut tottiskurssilla taas. Onneksi minä saan olla Kaverikoira. Silloin saa vaan olla. Matte ei ota minua tottiskurssille enää, koska en suostu tekemään siellä(kään) mitään. Katson vaan Mattea suurilla silmilläni ja odotan herkkuja.
Miksi pitäisi tehdä tyhmiä juttuja? Kysyn vaan. Minä rakastan leikkimistä ja nukkumista.
T. NOVA!

Hei.

Täällä ollaan taas. Aika rientää.
Minä ja Nalle käytiin silmätarkastuksessa Petvetissä. Nallella on ehkä silmäsairaus, ja jos on, niin Nallelle laitetaan silmätippoja joka päivä! Minun silmissä ei varmasti ole mitään. Mennään silti takaisin lääkäriin maanantaina. Silloin yksi toinen lääkäri tutkii meitä.
Ollaan tehty aika paljon hauskoja juttuja nyt kun Mattella on ollut vähemmän töitä. Käytiin Ruissalossa lenkillä tiibetinmastiffien kanssa. Eetu-tipsukin oli mukana. Ollaan myös tehty kaupunkilenkkejä, esimerkiksi eilen. Matte sai taas ihme päähänpistoksen, ja me mentiin vaarallisen ylikulkusillan yli! Se oli hyvin korkea, ja portaat ei loppunut millään. Kun vihdoinkin oltiin ylhäällä, Nalle ei enää suostunut liikkumaan. Matte kysyi jos se on tullut vanhaksi. Matte nosti Nallen syliin, ja mä kävelin itse loppumatkan ja myös alas. Olin hyvin rohkea. Pitihän mun näyttää Nallelle, että en ole nössö. (Ja Matte ei olisi voinut kantaa meitä molempia).
Sen jälkeen oli kiva päästä takaisin turvalliseen autoon. Matkustin taas etupenkillä, tottakai.
Ennen lähtöä meillä oli turkkipäivää. Me inhoamme turkkipäiviä. Silloin meitä harjataan ja kynnet leikataan. Happyn turkki oli ihan täynnä siemeniä, koska se on juossut niin paljon pellolla. Niin minäkin tein ennen vanhaan kun sain olla vapaana. (Matte muuten testasi kerran kesällä jos olisin juossut Happyn kanssa. Hidastelin niin kauan että Matte ei enää voinut saada minua kiinni, ja lähdin sitten eri suuntaan. Juoksin kauas ja hetken päästä huomasin, että Matte ja muut eivät enää olleet mun takana. Juoksin lujaa takaisin, enkä enää nähnyt heitä missään. Hetken verran olin hätääntynt, sitten näin että he olivat menneet piiloon. Kostoksi juoksin edes takaisin lujaa vauhtia polulla. Lopuksi päätin mennä Matten luokse, ja sen koommin en ole vapaana ollut) . No joo, mutta takaisin turkkipäivään...Happy rimpuili ja inisi mutta lopulta se rauhoittui ja Matte sai kaikki siemenet sen turkista. Mä seurasin tarkkana vierestä, ja pyörittelin silmiä kun Happy luovutti. Nalle ja Happy ei oikeesti tajua, että jos tarpeeksi kauan rimpuilee niin lujaa kuin jaksaa, Matten on pakko lopettaa! Minä tiedän sen niin hyvin, koska Matte ei pysty laittamaan mulle silmätippoja. Mä EN anna periksi ikinä ja lopuksi Matte antaa olla, koska se on mahdotonta. Olen hyvin taitava siinä hommassa. Mutta nuo muut antavat aina periksi ennen Mattea....
Nyt täytyy lopettaa, koska lähdemme lenkille Haunisiin Pimun ja Nupun kanssa.
T. NOVA!